Aargh.

Olen taas onnistunut sähläämään viime keväänä opintolainojen takaisinmaksujuttujen kanssa... Jihaa. Tuli sitten lyhennettäväksi yhtä lainaa... Kiva kiva. Lyhennys + korot = byebye veronpalautukset, eikä edes riitä. Vittu.
Toivottavasti joulumarkkinoilta tulisi sen verran rahaa, että saisi velat ja laskut maksettua... Toivoa sopii. Voi tulla hulppea joulu.

Pitäisi varmaan oikeasti alkaa hakemaan töitä, jotta voisi edes joskus päästä omilleen kaikesta tästä velkahelvetistä. Vaikka ei kai siitä pääse. On se elämä ihanaa. Toisilla on, toisilla ei. Jostain on varmaan pakko alkaa karsia, ei tästä muuten mitään tule.

Ja vielä, kun ajattelin, että yrittäjäksi voisin ruveta. Joo'o. Milläs sitä sitten maksaa kaikki laskut?! Nyt sentään sossu auttaa hiukkasen ja kelalta saa joka kuukausi sen verran, että katto pysyy päällä ja henki pihisee... Olisi se joskus kiva jotain uutta saada, mutta sen eteen pitääkin sitten tehdä jotain hiukan enemmän. Nyt en totta puhuakseni ole edes kauheasti yrittänyt, ellei noita markkinapelleilyitä lasketa... Hullun hommaahan se silti on. Pitää varmaan kartoittaa elämä uudelleen ja miettiä, mitä tässä pitäisi tehdä. Vittumaista tämäkin on, että aina pitää miettiä, riittääkö rahat koko kuukaudeksi vai pitäisikö nylkeä kissa...