Jostain syystä kone ei anna pastata testejä toisilta tänne omille
sivuilleni. Tästä ei siis koskaan tule minkäänlaista testi-blogia...
Noo... Mutta koska kovasti pidän testeistä, vastaan niihin, jotka on
helppo kirjoittaa ihan itse... :)
Kymmenen vuotta sitten (eli vuonna 1997)
Pääsin ylioppilaaksi, olin ensimmäisillä juhannusfestareilla ja
ensimmäistä kertaa siis Nummirockissa, jossa tapasin ensimmäisen
poikaystäväni.
Muutin pois kotoa ja aloin Opiskella. Elämä tuntui alkavan
Viisi vuotta sitten (eli 2002)
Asuin Turussa jo toista vuotta tuon ensimmäisen poikaystäväni kanssa.
Meillä oli yhteinen kissa Samed ja kaverini ex-kissa Ockuc tuli vappuna
meille. Olin valmistunut ensimmäisestä opiskelupaikastani ja olin jo
toista vuotta toisessa opiskelupaikassa. Ensimmäinen (ryhmä)näyttelyni
galleriassa. Tärkeällä ystävälläni oli syömishäiriö. Elämässä oli
paljon huolta ja murhetta, mutta eteenpäin mentiin...
Kolme vuotta sitten (2004)
Erosin tästä poikaystävästäni ja hän muutti pois yhteisestä
asunnostamme. En kyennyt saattamaan opintojani päätökseen, vaan
valmistuminen venyi seuraavaan vuoteen. Elämäni oli aika sekaisessa
vaiheessa.
Vuosi sitten (2006)
Saan kissanpennun piristämään elämääni (Seita). Sairastuin
diabetekseen. Saan tukea exältäni. Olen työttömänä, mutta vuosi sitten
perustettu yhdistyksemme teettää minulla paljon töitä (en osaa sanoa
mihinkään ei, ja haalin kaikki tehtävät itselleni). Stressaannun. Olen
kesän työelämävalmennuksessa ja hairahdun pahasti miesasioissa.
Masennun.
Eiliseen mennessä tänä vuonna
Olen saanut jälleen kerran katsottua Babylon5- sarjan neljä
tuotantokautta. Viides on katsomatta, koska kaverini (se samainen ex)
ei omista sitä.
On monesti tuntunut, ettei mikään saa minua lopullisesti irti
masennuksesta. Olen toki iloinnut erilaisista asioista, joita
ympärilläni on tapahtunut: kummityttöni syntymästä (s.03/07),
kissoistani... öh, ja muista... Mielipiteet ystävistä ja heidän
tarpeellisuudestaan on heilahdellut uskomattoman paljon, kuten koko
mielialani.
Eilen (7.11.07)
Heräsin puoli kaksi päivällä. Kuulin kolmen aikaan kaveriltani, että
Tuusulassa Jokelan koululla oli tapahtunut ampumavälikohtaus.
Yhdeksän henkeä kuoli. Ampuja mukana. Kävin kalligrafiakurssilla.
Juttelin kahden kaverini kanssa puhelimessa ja lopun yötä olen pyörinyt
netissä.
Tänään(torstain, 8.11.)
Kello on seitsemän, olen ollut hereillä 17 ja puoli tuntia, ja aion
jatkaa vielä, jotta saisin vuorokausirytmiäni normalisoitua
sekoittamalla sitä kunnolla. Vuorasin eteisen seiniä pahveilla, jotta
kissat eivät repisi kaikkia tapetteja riekaleiksi.
Kuudelta vedän neulakinnasjatkokurssin ja illalla katson Housen. Exä
tulee poikkeilemaan hakemaan B5:t ja tuo minulle uusia leffoja.
Toivottavasti nukahdan yöllä hieman normaalimpaan aikaan...
Toivottavasti jossain välissä ehdin käydä kaupassa ja tehdä isänpäiväkortin.
Huomenna (perjantai)
Pitäisi varmaan leipoa isälle mascarponevuohenjuustopiirakka, koska en
ole ostanut mitään lahjaa, enkä löytänyt netistä muuta tarpeeksi hyvän
kuuloista ohjetta. Tätä olen tehnyt ennenkin, ja se on taivaallista.
Jossain vaiheessa päivää lähden bussilla vanhempieni luokse ja jätän
kissani viikonlopuksi tänne. Ne stressaantuvat liikaa matkustelusta.
Äiti toivon mukaan tekee hyvää ruokaa ja pääsen saunaan!!!
Ensi vuonna(2008)
Aion yrittää olla positiivisempi asioiden suhteen ja korjata elämäntilannettani. Luultavasti kuitenkin jää taas yritykseksi.
Pidän muutamia neulakinnaskursseja ja kesällä kierrän markkinoita
yhdistyksemme kanssa. En saa töitä ja kärsin edelleen rahapulasta,
mutta nautin siitä, että minulla on valta päättää omasta
ajankäytöstäni, eikä minun tarvitse herätä aamulla töihin, ellen halua.
Millainen elämäsi on viiden vuoden päästä (2012)
Ellen saa asioitani järjestymään, varmasti hyvin paljon samanlainen, kuin nykyään.
Olen edelleen sinkku, mutta edelleen omasta tahdostani. Tai mikäli
seurustelen, en ole aivan varma, haluanko sitä kuitenkaan. Olen
luopunut haaveestani saada lapsia. Diabetekseni on kuitenkin hyvässä
hoitotasapainossa ja olen fyysisesti ihan ok:ssa kunnossa ja olen
suhteellisen tyytyväinen elämääni. Kissani ovat vanhoja ja hieman
laiskistuneita; ellen ole jo, ainakin suunnittelen uuden lemmikin
hankkimista.
Sammakkokokoelmani on kertynyt niin suureksi, että ihmiset pitävät
minua friikkinä. Jos en ole töissä, olen perustanut tai ainakin hyvissä
aikeissa perustaa oman yrityksen. Olen vihdoin keksinyt liikeidean,
johon luotan.
Asun samassa kämpässä kuin nyt, mutta tiedän, miten saan hommat hoitumaan.
... Kylläpä minun elämäni kuulostaa surkealta ja masentavalta. :( Tätä se on...
---
Omat outoutesi
1. Kerään sammakoita
2. Uhraan itseni harrastuksilleni
3. Maistelen joskus kissanraksuja
4. Olen addiktoitunut sipseihin. En kyllästy niihin varmaan ikinä
torstai, 8. marraskuu 2007
Kommentit